Uskomattoman ihana, vaikea naiseus ja kavala endometrioosi!

Tällä viikolla vietettiin kansainvälistä naistenpäivää. Puhutaan että nyt on naisten aikakausi ja maapallo huokuu naisenergiaa. Itse ainakin olen tämän huomannut ja aistinut ihan lähipiiristäni ja ystävistäni. Myös naisille tärkeät asiat on nostettu tapetilla ja naiset ovat nousseet kertomaan rehellisesti mielipiteensä ja he ovat nykyään tiedostaneet hyvinvointinsa merkityksen. Ensimmäisenä kun mietin, että millaista on olla nainen, minulla tulee mieleen upeaa, ihanaa, vaikeaa ja raskasta. 

Sanotaan että naisen mieli on kuin muurahaispesä. Ikinä ei tiedä mikä naisen mielentila on tunnin päästä, saati mikä se on illalla tai huomenna. Miten monta kertaa päivässä ja tunnissa mieli voikin liikkua ilosta suruun ja jännityksestä rohkeuteen. Se tekeekin naisesta olemisesta niin vaikeaa mutta ah niin ihanaa.

Naiset ovat mielestäni aika mystisiä otuksia, niin henkisen kuin kehollisenkin mielen ansiosta. Meillä on keho, joka muuntuu monta kertaa elämän aikana, lapsesta teiniksi ja siitä naiseksi. Raskaus muuttaa kehoamme ja se saa aina vaan minut ihmettelemään kuinka upea ja muuntautumiskykyinen naisen keho onkaan. Miten upean asian, uuden elämän se voikaan saada aikaan. Imetysaika saa aikaan muutoksia ja se, että nainen pystyy ruokkimaan viattoman vauvan, on elämän jatkumon yksi ydin asia.  Keho muuntuu myös kuukauden aikana; ovulaatio ja kuukautiset. 

Nainen on aina kaunis kokoon tai ihonväriin katsomatta. Jokaisen naisen pitäisi löytää se sisäinen kauneus ja ylpeys. Ja se jos mikä näkyy ulospäin ja saa sinut tuntemaan itsesi vahvaksi. Näiden asioiden löytäminen ei ole helppoa mutta kun teet töitä, voit löytää tuon mahtavan voiman. Ja kun sen löytää sitä pitää vaalia, vahtia, hoivata ja pitää yllä koska muuten se katoaa. Itserakkaus ja sisäisen kauneuden tärkeys on ollut tapetilla jonkin aikaan. Asiasta löytyy kirjoja, blogeja, kursseja, luentoja, workshoppeja ja elämäntapavalmennusta. Nämä auttavat mutta tärkeintä on löytää sisältä se sielu ja kuunnella sitä. Sielu auttaa sinua kulkemaan polkua jossa nainen on hyvä ja hyväksytty juuri sellaisena, kun hän on. Naisen sielu on kaunis sen yksinkertaisuudessaan <3 

 

Palataan vielä kuukautisiin, ah niin ”ihaniin” kuukautisiin ja sen ikävään puoleen eli kipuun. Lievä kipu tai jomottelu kuuluu osana kuukautisia. Sillä on merkitystä, millaista kipu on kuukautisten aikana?! Kipu ei saisi olla sellaista, että se haittaa muuta elämää. Itse olen sitä mieltä, että jos kuukautiskipu vaikeuttaa elämääsi vähääkään tuli asia tutkia. Yksi ja hyvin (liian) yleinen syy on endometrioosi. Endometrioosi on kohdun limakalvon pesäkesirottumatauti, jota sairastaa noin 5-10 % hedelmällisessä iässä olevista naisista eli jopa 120 000 naista. Ensiviikolla vietetään kansainväistä endometrioosiviikkoa ja siksi haluan nostaa tämän esille. 

Endometrioosi on krooninen sairaus eikä parannuskeinoa ole keksitty. Tilaa voi helpottaa esimerkiksi hormonien, leikkauksen ja myös ruokavalion avulla. Endometrioosissa kohdun limakalvon kaltaista kudosta kasvaa kohdun ulkopuolelle kuten esimerkiksi munasarjoihin, kohdun tai suolen pinnoille, eli sinne mihin se ei kuulu. Lyhyesti sanottuna, kun estrogeenitaso nousee (kuukautiset) kudospesäkkeet paksuntuvat, eikä kudos pääse poistumaan elimistöstä vuotona vaan vuotanut veri jää elimistöön aiheuttaen kipua ja jatkoseurauksia.

Endometrioosin oireisiin kuuluu runsaat ja kivuliaat kuukautiset, tärinä- ja yhdyntäkivut, krooniset kivut ja krooninen väsymys. Tässä kuitenkin vain osa oireista. Pahimmillaan ihminen on kroonisesti niin kipeä, että hän ei pysty tekemään töitä. Endometrioosi on myös yksi yleisimmistä lapsettomuuden aiheuttajista.

Itse lukeudun tähän 5-10 % laumaan. Kerron tarinani siksi, että joku saisi tästä apua ja vertaistukea omaan tilanteeseensa ja sen vuoksi, että jokainen joka kärsii kovista kuukautiskivuista ymmärtäisi hakeutua tutkittavaksi. Ensinnäkin haluan kiittää jotain suurempaa tahoa lapsista, joita meille on suotu kolme kappaletta. Onni on ehkä ollut myös siinä, että olemme tehnyt lapset nuorena. Kuukautiseni ovat aina olleet runsaat ja kivuliaat. Sen takia olinkin pitänyt asiaa niin normaalina, enkä ollut ymmärtänyt hakeutua tutkittavaksi. Pärjäsin kuitenkin kipulääkkeiden voimin kouluun ja töihin. Elin ajatuksessa, olen nainen ja minun tulee kestää tämä naisille kuuluva kipu.

Olin 21 vuotta, kun esikoispoikamme syntyi. Raskausaikana lääkäri oli vilautellut mahdollista endometrioosia, koska sisätutkimuksen yhteydessä hän löysi useita endometrioosiin viittavia pesäkkeitä. Asia jäi siihen. Synnytyksen jälkeen kuukautiseni alkoivat lähes heti, nyt kipu oli erilainen ja vuoto vieläkin runsaampi, hakeuduin yksityiselle lääkärille ja heti seuraavana päivänä erikoissairaanhoitoon jossa diagnoosi tuli hyvin selkeänä, hoidoksi sain hormonikierukan. Minulle sanottiin, että mikäli lapsia haluaa ne kannattaa tehdä nuorina. 30 vuotiaana ei kuulemma enää kannata lapsista haaveilla.

Olin siis 21 vuotta, pieni vauva sylissä, koulu pahasti kesken ja toive isosta perheestä suuri. No jatkoimme elämää normaalisti ja toivoen, että tilanne pysyisi kurissa imetyksen ja hormonihoidon ansiosta. No se pysyikin, vaikka hormonikierukka ei antanutkaan sellaista vastetta mitä se olisi voinut antaa. Pärjäsin hyvin kipulääkkeiden voimin. Kuukautisten aikaan laitoin aamuisin kellon soimaan kaksi tuntia aiemmin koska aamut olivat pahimmat, ensimmäinen tunti kului lämpöisessä suihkussa ja toinen sohvalla lämpöisen kauratyynyn kanssa. Onneksi olen aina ollut lähes kivuton kuukautisten ulkopuolella <3 

Hormonikierukan poistamisen jälkeen, tilanne paheni. Ja seuranta siirtyi kätilöopistolta naistenklinikalle. Oli tähystyksiä, magneetti- ja varjoainekuvauksia. Olin 24 v ja leikkaus tarkoittaisi minun kohdalla avanteen saantia, koska endometrioosini on luonnetta rektovaginaalinen eli pahimmat pesäkkeet on kohdun takana ja suolen seinämissä. En ollut innoissani, sanoin kestäväni kivut. Raskautta ei kuulunut ja kivut pahenivat. Lääkärit pelottelivat luonnollisen raskauden mahdollisuudella. Olin epätoivoinen, vaikka yritystä oli takana vasta puolivuotta. Tuli jälleen kontrollin aika, jolloin jälleen minulle ehdotettaisiin leikkausta. Vastassa oli aivan ihana lääkäri, joka piti tilannettani hyvänä, eikä lainkaan niin pahana mitä muut olivat sanoneet. Hän ultrasi ja näki upean munasolun kypsymässä. Siitä munasolusta sai alkunsa meidän keskimmäinen poika! Keskimmäisen ollessa vuoden vanha ilmoitti kolmas poika tulostaa hyvin yllättäen, vaikka toivottu hänkin oli. 

Tällä hetkellä tilanteeni on hyvä, oikeastaan parempi kuin koskaan, vaikka tällä hetkellä minulla ei ole edes hormonivalmistetta käytössä. Kiitos raskauksien, pitkien imetysten, terveellisen ruokavalion, vihermehujen mutta ennen kaikkea sen, että oma henkinen tila on niin hyvällä tasolla. 

Uskon kiinalaisiin siinä, että henkinen ja fyysinen hyvinvointi kulkee käsikädessä. Näin se ei toki kaikissa tilanteissa ole. Mutta minun tilanteessa uskon suuresti siihen, että voin fyysisen vaivani kanssa paremmin, kun henkinen hyvinvointi on tasapainossa. Koen, että henkinen hyvinvointi on sitä, että on hyvä olla ja on tyytyväinen elämään, vaikka kaikki ei olisi täydellistä. On aktiivinen, omaa myönteisen elämänasenteen ja suhtautuu asioihin avoimesti ja kiinnostuneesti. Kestää huonotkin ajat ja vastoinkäymiset. Luottaa ja hyväksyy itsensä juuri sellaisena kun on. 

Ensiviikolla tosiaan vietetään endometrioosiviikkoa. Kannustan kaikkia kanssasisaria jakamaan tarinaa. Sinun tarinasi voi auttaa toista naista huomaamaan piilevän endomertioosin ja näin ollen hän pystyy ennaltaehkäistä tilanteen pahenemista ja mahdollista lapsettomuutta. Ollaan rohkeita ja puhutaan enemmän tästä arasta aiheesta <3
Endometrioosista voi lukea lisää osoitteesta: www. endometrioosiyhdistys.fi 

Haluan toivottaa kaikille endometrioosin kanssasisarille upeaa ja antoisaa sekä kivutonta endometrioosiviikkoa!

Ajatuksia synnytyskokemuksesta

 Olen miettinyt paljon mitä tarkoittaa synnytyskokemus ja mitkä asiat siihen vaikuttaa? Haluan nyt kirjoittaa synnytyskokemuksesta ja siitä miksi synnytykseen kannattaa valmistautua ja tavoitella hyvää synnytyskokemusta! Synnytyskokemus kantaa pitkälle. Kokemuksen laadulla ei ole merkitystä, kuinka kauan nainen ja puoliso muistaa synnytyksen. Niin hyvä, kuin huonokin synnytyskokemus on mielessä pitkään. Uskallan sanoa, että synnytys pysyy muistona koko elämän. Huono kokemus saattaa saada aikaan, jopa pahan synnytyspelon, kun taas hyvä kokemus saa naisen voimaantumaan upealla tavalla.

Koen, että nainen käsittelee synnytystä ja siitä tullutta kokemusta eri tavalla riippuen kauanko synnytyksestä on aikaa. Heti synnytyksen jälkeen kokemus ei ole mielessä kovin syvällisesti. Alkuun synnyttäjä puhuu kokemuksestaan muille mutta synnytyksen henkinen käsittely siirtyy myöhemmäksi. Mielestäni tärkein ajankohta synnytyksen käsittelylle tulee muutaman viikon/kuukauden kuluttua. Jos tässä vaiheessa ei huonoja kokemuksia saa purettua ja käsiteltyä voi ongelma kasvaa ja trauma saattaa vaikuttaa seuraavaan mahdolliseen raskauteen ja synnytykseen.

Kun synnytyksestä on kulunut aikaa jo useampi kuukausi tai vuosia, synnytyskokemus nousee mieleen eri tilanteissa ja myös toisen ihmisen aloitteesta. Fyysiset merkit keholla kuten raskausarvet, episiotomia- tai sectioarpi muistuttavat meitä synnytyksestä. Lapsen syntymäpäivä saattaa nostaa mieleen synnytyksen kulun, vaikka aikaa olisi kulunut jo monta vuotta. Kun uusi raskaus alkaa tulee edellinen/edelliset kokemukset mieleen. Ja niillä on suuri vaikutus tähän uuteen raskauteen ja synnytykseen. Jos kerran saanut huonon kokemuksen synnytyksestä ei tarkoita, ettei seuraava kerta voisi olla upea.  

Jokainen nainen kokee synnytyksen eri tavalla. Saman naisen synnytykset voivat olla erilailla koettuja, vaikka synnytykset olisivat samankaltaiset keskenään. Tämä johtuu mielestäni siitä, että synnytyskokemukseen vaikuttaa moni asia elämässä. Ei pelkästään se, kuinka synnytys itsessään on mennyt. Siksi olisi erityisen tärkeää, että elämä olisi tasapainossa, kun perheeseen on syntymässä vauva. Naiset kokevat myös eri tavalla synnytykset, vaikka pääpiirteet synnytyksessä olisivat samat. Esimerkiksi toiselle luonnonmukainen synnytys ilman kipulääkkeitä voi olla äärimmäisen voimaannuttava kokemus, kun taas nainen joka synnyttää ”haluamattaan” luonnollisesti ilman, että ehtii saada kipulääkkeitä voi kokea synnytyksen äärimmäisen traumaattisena kokemuksena. Toinen kokee epiduraalin kanssa koetun synnytyksen upeana ja taas toinen voi tuntea itsensä epäonnistuneeksi, jos hän on päätynyt epiduraaliin luonnollisen synnytyksen sijaan. Näistä asioista johtuen olisi tärkeää, että kätilö ja synnyttäjä saisivat tutustua toisiinsa jo raskausaikana, tai että synnytyksessä olisi tukena henkilö joka tuntee synnyttäjän ja tietää hänen toiveet.

Koska koemme asiat niin eri tavalla ja joudumme synnyttämään henkilökunnan kanssa joka ei tunne synnyttäjää ja hänen toiveitaan niin myös pettymykset elävät suuresti odottajissa, synnyttäjissä ja pikkuvauvojen äideissä. Se on todella harmillista koska oman lapsen syntymä on yksi elämän kohokohdista. Medikalisoituminen ja hoitohenkilökunnan vähyys ei helpota yhtään tässä asiassa. Synnytykseen valmistautumattomuus ei myöskään auta saavuttamaan hyvää kokemusta. Kuntien tarjoamat synnysvalmennukset ovat vähentyneet tai jopa kokonaan lakanneet ja useassa synnytyssairaalssa on lopetettu tutustumiskäynnit. Neuvolan terveydenhoitajien käyntejä on vähennetty ja aikaa on minimaalisesti, joten apu synnytyksen valmistautumiseen ja suunnitteluun on lähes mahdotonta. Synnytys on monelle täysin tuntematon käsite, vaikka raskaus olisikin toivottu.

Koen, että synnytyskokemuksella on vaikutusta varhaisen vuorovaikutuksen syntyyn ja äidin mielialaan. Sillä on vaikutusta naiseuteen ja äitiyteen. Synnytyskokemus vaikuttaa niin parisuhteeseen kuin perheen sopeutumiseen uuteen vauvaan. Sillä on tutkitusti vaikutusta myös perhekokoon ja uuden raskauden tuomiin haaveisiin.

Hyvään synnytyskokemukseen vaikuttaa myös ulkopuoliset tekijät joihin ei välttämättä voi itse vaikuttaa. Mutta mitä voi itse tehdä, että saisi hyvän synnytyskokemuksen? Mielestäni hyvään synnytys kokemukseen vaikuttaa esimerkiksi seuraavat asiat:

-Hyvä ja luottavainen suhde kätilöön. Vakaampi luottamussuhde syntyy, kun kätilön ja äidin hoitosuhde on alkanut jo raskausaikana. Suomessa tämän voi saada yksityisen kätilön kanssa kotisynnytystä ajatellessa tai kätilö-doulan tarjoaman palvelun kautta sairaalasynnytyksessä.  -Synnytystukihenkilön eli doulan läsnäolo
 -Synnytysympäristön turvallisuus ja rauhallisuus, turvallinen ja luotettava ilmapiiri
-Lähipiirin ja etenkin puolison tuki
-Luottamus itseensä sekä kehoonsa
-Normaali fysiologinen synnytys

      ->Luonnonmukainen kivunlievitys -> luonnolliset hormonit pääsevät jylläämään.            -Synnyttäjällä oma vaikutus- ja päätäntävalta.

      -Valmistautuminen synnytykseen yhdessä puolison kanssa esim.kätilön/doulan avustuksella: kirjallisuus ja tutustuminen synnytyksen fysiologiaan, synnytysvalmennus ja synnytyssuunnitelma, raskausjooga yms. joka lisää kehontuntemusta, erilaiset kurssit kuten hypnosynnytys, synnytyslaulu ymsMiettiä synntystoiveita ja haaveita ja löytää keinot niiden tavoittamiseen.

         

Doulan tukea ja läsnäoloa synnytyksessä on tutukittu paljon. Useat tutkimukset todistavat, että tuttu ja luotettava doula vaikuttaa positiivisesti synnytyskokemukseen. Doulan läsnäolo vaikuttaa siten, että komplikaatioita on vähemmän, lääkkeellistä kivunlievitystä tarvitaan vähemmän, synnytys on lyhyempi, puoliso sekä synnyttäjä ovat aktiivisempia. Doulan avustuksella synnytykseen valmistautuminen luonnollisempaa, harkitumpaa ja tietoa on käytettävissä hurja määrä. Doula auttaa synnyttäjän lisäksi puolisoa.

Eli pääpointti on: valmistautuminen synnytykseen edesauttaa saavuttamaan hyvän synnytyskokemuksen. Ja jos kokemus ei ole mieleinen niin on tärkeää, että synnyttäjä purkaa kokemuksensa ja käy synnytyksen läpi esimerkiksi mukana olleen kätilön/doulan kanssa. Näin huonokin kokemus voi muuttaa muotoaan hyväksi kokemukseksi <3

Emmi <3